Formaatit
Digitaalisen musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmäät usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Olemme keränneet tähän kattavan mutta kevyen sanaston selityksineen termeistä, joita tulet mitä todennäköisimmin kohtaamaan. Käytä oikeanpuoleista listaa apunasi, tai selaa sivua alaspäin, kunnes hakemasi termi löytyy.
Sinun ei siis tarvitse tietää termeistä sen enempää, kuin sen, mitkä formaatit sopivat sinun soittimeesi. Suurimmalla osalla alla olevista tiedoista onkin siis sinulle mitä luultavimmin vain pintapuolista arvoa. Asia on kuitenkin tärkeä; sinun ei tietenkään kannata ostaa muita formaatteja, kuin sellaisia, joita soittimesi pystyy toistamaan.
Formaattien kuvaukset on lainattu, lyhennetty ja osittain käännetty Wikipediasta.
3GP on formaatti multimedian pakkaukseen. 3GPP on määritellyt 3GP:n matkapuhelinten käyttöön. 3GP on yksinkertaistettu versio MPEG-4-formaatista. 3GP:n tiedostopääte on .3gp tai .3g2 3GP tallentaa videon MPEG-4- tai H.263-muodossa ja audion AMR-NB- tai AAC-LC-muodossa. 3GP myös sisältää tiedon kuvan koosta ja taajuudesta jotta kuva on oikein ohjattavissa matkapuhelimen näytölle. 3GP:tä voi katsoa tietokoneella esim. Real Playerilla tai QuickTimella.
AAC on lyhenne sanasta Advanced Audio Coding ("kehittynyt äänen koodaus"). Se käyttää häviöllistä tiedonpakkausta ja on tarkoitettu tietokoneiden äänitiedostoille. AAC suunniteltiin korvaamaan MP3:n koska se tarjoaa samalla bittinopeudella muun muassa paremman äänenlaadun.
Huhtikuussa 2003 Apple Computer sai yleisen huomion kohdistumaan AAC:hen ilmoittamalla, että sen iPod ja iTunes -tuotteet tulevat tukemaan AAC-muotoisia kappaleita ja että kuluttajat voisivat ladata musiikkia tässä muodossa Internetin kautta. Myös Nokian matkapuhelimissa on tuki AAC-standardiin. Uudemmat Nokian mallit (esim. N91) tukevat myös tiedostomuotoja AAC+ sekä eAAC+. Nokian lisäksi myös moni muu matkapuhelinvalmistaja on kasvavassa määrin ryhtynyt tukemaan AAC-formaattia, etenkin yhdysvaltalainen Motorola sekä eteläkorealainen Samsung ovat lisänneet AAC-tuen omaavien puhelimiensa määrää huomattavasti viime vuosina.
Kopiosuojattu versio AAC-formaatista. Toimii vain iTunesissa ja iPodeissa.
ks. HE-AAC
Apple Lossless on Apple Inc:in digitaalisen musiikin häviöttömään pakkaukseen kehittämä audio-kodekki. Apple Lossless -formaatin tieto on tallennettu MP4-kehykseen ja sen tiedostopääte on .m4a. Vaikka Apple Lossless -formaatilla on sama tiedostopääte, kuin AAC-formaatissa olevilla tiedostoilla, se ei ole AAC-formaatin muunnos. Sen sijaan se käyttää samanlaista tekniikkaa kuin muut häviöttömät kodekit kuten FLAC ja Shorten. Apple Lossless pakkaa äänitiedoston noin 40 - 60 prosenttiin alkuperäisestä.
ks. HE-AAC
ks. HE-AAC
FLAC (lyhenne sanoista Free Lossless Audio Codec, tiedostopääte .flac tai .fla) on häviötön äänenpakkausmenetelmä, joka on patentiton ja lisenssimaksuton. Toisin kuin häviölliset menetelmät MP3, AAC ja Ogg Vorbis, FLAC ei poista informaatiota alkuperäisestä äänisignaalista ja soveltuu siksi hyvin sekä päivittäiseen musiikinkuunteluun että musiikin tallentamiseen. Tuki FLAC-formaatille löytyy nykyään monista ohjelmistoista ja audiolaitteistoista. Käytettäessä FLAC:ia äänenpakkaukseen bittinopeutta ei voi juuri säätää ja lopullinen bittinopeus vaihtelee pakattavan sisällön vaatimusten mukaisesti. Kun ZIP-pakkauksella saa pakattua CD-tasoista ääntä 10-20% pienempään tilaan, FLAC saavuttaa 30-50% pakkaustason.
High Efficiency AAC (HE-AAC) on myös häviöllinen digitaalisen äänen pakkausmuoto. Se on laajennus Low Complexity AAC (AAC-LC) - formaattiin, joka on optimoitu alhaista kaistanleveyttä käyttävien sovellusten käyttöön. Tälläisia sovelluksia ovat esimerkiksi streaming -äänivirrat. Monivaiheisen kehityksen seurauksena aacPlus, aacPlus v2, AAC+, and EAAC+ -nimet viittaavat kaikki hieman eri versioihin HE-AAC -formaatista.
ks. MP4
ks. MP4
MPEG-1 Audio Layer 3, usein lyhennettynä MP3, on MPEG-1 -standardiin perustuva häviöllinen äänenpakkausmenetelmä, ja kaikkein suosituin musiikin pakkausmenetelmä. MPEG-komitea julkaisi standardin vuonna 1993 virallisella nimellään: ISO/IEC 11172-3 Layer 3. Formaatti tuli suosituksi erityisesti Napsterin ja muiden vertaisverkkojen ansiosta, koska sillä voidaan pakata digitaalinen musiikki jopa kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta äänenlaadun kovinkaan pahasti heikkenemättä.
Tavallisen MP3:n mainostetaan olevan "lähes CD-tasoista ääntä". Alkuperäinen ääni onkin todennäköisesti ollut CD-tasoista, 44,1 kHz näytetaajuudella otettua 16-bittistä stereoääntä, josta on häviöllisen pakkauksen menetelmillä karsittu ääni-informaatiota, jota ihmiskorva ei helposti erota. Äänenlaadun heikentymisen voi huomata matalien bassoäänten ja korkeitten diskanttiäänten välisessä kontrastissa. Vaikka tallennettavan ja hävitettävän informaation välinen valinta perustuu malliin ihmiskorvan kyvystä erottaa ääniä, on se silti periaatteessa "makuasia". Eri pakkausohjelmat eivät siis pakkaa ääntä täsmälleen samalla tavalla, vaan niillä voi olla merkittäviäkin laatueroja.
MP3-tiedoston äänenlaatuun vaikuttaa myös sen tiedonsiirtonopeus (bitrate), joka vaihtelee yleensä 32 kbit/s:n ja 320 kbit/s:n välillä. Suurempi tiedonsiirtonopeus merkitsee laadukkaampaa ääntä, mutta vastaavasti suurempaa tiedostokokoa. CD:hen verrattava äänenlaatu vaatii yleisen arvion mukaan yli 128 kbit/s tiedonsiirtonopeutta. MP3-tiedostomuodosta on tullut erittäin suosittu aloittelevien artistien ja orkestereiden tuotannon julkituomisessa Internetissä.
mp4 / m4a / m4p
MPEG-4 Part 14, eli virallisesti ISO/IEC 14496-14:2003, on multimediakehysformaatti, joka on määritelty osana MPEG-4:ää. Sitä käytetään yleisimmin digitaalisten ääni- ja videostreamien tallentamiseen, mutta siihen voi tallentaa myös muuta dataa kuten tekstityksiä ja kuvia. Se mahdollistaa myös muiden modernien kehysformaattien tavoin internetin kautta streamaamisen. Virallinen tiedostopääte MPEG-4 Part 14 -tiedostoille on .mp4, minkä vuoksi formaattia kutsutaan yleisesti yksinkertaisemmalla nimellä MP4. MPEG-4 Part 14 perustuu Applen Quicktime kehysformaattiin ja on lähes identtinen Quicktime MOV -formaatin kanssa, mutta määrittelee myös tuen Initial Object Descriptors (IOD) ja muille MPEG-ominaisuuksille. MP4-tiedostot voivat kehysrakenteensa vuoksi sisältää melkein mitä audio-, video- tai jopa tekstitystietoa tahansa. Sekä .m4a ja . mp4-tiedostopäätteet toimivat yleensä yhtä hyvin laitteissa, koska formaattien välillä ei ole eroa. Vaikka .mp4 on virallinen tiedostopääte, on kuitenkin muodostunut käytännöksi, että audiotiedostoissa käytetään .m4a-päätettä. iTunesissa myytävät FairPlay Digital Rights Management -suojauksella varustetut tiedostot taas käyttävät .m4p-päätettä.
Ogg Vorbis on patentiton ja lisenssimaksuton äänenpakkausmenetelmä, joka pohjautuu avoimeen lähdekoodiin. Se on joidenkin objektiivisten testien mukaan äänenlaadultaan parempi kuin MP3, muttei ole voittanut sitä laitetuessa ja yleisyydessä. Sen kehittämistä on ohjannut Xiph.org-säätiö. Vorbis-projekti aloitettiin 1998 kun Fraunhofer Gesellschaft, MP3:n kehittäjä, ilmoitti alkavansa periä lisenssimaksuja MP3-tekniikasta. Tarve vapaasti käytettävälle ja lisenssimaksuttomalle äänenpakkausmenetelmälle oli niin suuri, että projekti nähtiin tarpeelliseksi. Lopullinen versio 1.0 julkaistiin 19. heinäkuuta 2002. Vorbis-muotoista ääntä pakkaavat ja toistavat ohjelmat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, ja jotkin suositut tietokonepelit ovat käyttäneet niitä ääniefektien ja musiikin tallentamiseen; esimerkiksi suositun Unreal -pelisarjan luoja Epic Games käyttää nykyään peleissään Vorbis-pakattuja ääniä.
RealPlayer on mediasoitin, jonka on kehittänyt RealNetworks. Soitin toistaa useita eri mediaformaatteja, kuten RealAudiota, RealVideota, MP3, MPEG-4, QuickTime, Windows-formaatteja jne. Se soittaa eniten eri formaatteja kolmesta tunnetuimmasta mediasoittimesta. Soittimessa voi mm. koota mediakirjastoja sekä polttaa cd-levyjä. Ensimmäiset versiot RealPlayeristä ilmestyivät huhtikuussa vuonna 1995. RealPlayeristä on kaksi versiota, ilmainen ja maksullinen, joista maksullinen tarjoaa enemmän ominaisuuksia.
WAV (tai WAVE) on Microsoftin ja IBM:n käyttämä standarditiedostomuoto, jota käytetään äänen tallentamiseen. Se perustuu IFF-formaattiin, jossa ääni jaetaan paketteihin (ns. "chunks"). Vaikka WAV voi tallentaa ääntä millä vain koodausmenetelmällä pakattuna, yleisin tapa on äänen tallentamiseen on häviötön PCM-muoto. Tämän vuoksi samanlaatuinen WAV-tiedosto on huomattavasti suurempi kuin ajallisesti samanmittainen MP3-tiedosto. WAV:ia ei käytetä yleensä pitempien äänien tallentamiseen, koska pakkaavat formaatit, kuten mp3 tai ogg mahdollistavat helpomman levityksen Internetin yli.
Windows Media Audio 9 Lossless on Microsoftin audio-kodekki, joka julkaistiin vuonna 2003. Se pakkaa audio-cd:n tietomäärän n. 206 - 411Mt välille bittivirran tarkkuuden ollessa 470 - 940 kbit/s. Koska on WMA Lossless on matemaattisesti yhtenäinen alkuperäisen audioraidan kanssa, se on laadultaan paras WMA-formaatti audio-cd:den tallennukseen. Se käyttää samaa .WMA-tiedostopäätettä kuin muut Windows Media Audio -formaatit. WMA Lossless tukee 6 erillistä kanavaa ja 24-bit/96kHz häviötöntä ääntä.
WMA DRM on digitaalisella käyttöoikeuksien hallinnalla varustettu versio WMA-formaatista. Useat Suomessa toimivat digitaalisen musiikin kaupat myyvät WMA DRM -muotoisia tiedostoja. WMA DRM -formaatti ei toimi Apple iPodeissa.
WMA DRM 10 on digitaalisella käyttöoikeuksien hallinnalla varustettu versio WMA-formaatista, jonka avulla musiikkikaupat voivat myydä musiikkia tilauspalveluna. Tilauspalveluista ladattua musiikkia voit kuunnella niin kauan kun maksat kuukausimaksun. Tilauspalveluista ladatun musiikin voi siirtää niihin mp3-soittimiin, jotka tukevat WMA DRM 10 -formaattia.
WMA DRM 9 on digitaalisella käyttöoikeuksien hallinnalla varustettu versio WMA-formaatista. Suurin osa Suomessa toimivista digitaalisen musiikin kaupoista myyvät WMA DRM 9 -muotoisia tiedostoja. WMA DRM 9 -formaatti ei toimi Apple iPodeissa, mutta toimii miltei kaikissa muissa mp3-soittimissa.
Avoin versio WMA-formaatista. Ei käytössä digitaalista käyttöoikeuksien hallintaa (DRM). ks. WMA DRM
Extensible Music Format (XMF) on musiikkitiedostoformaattien perhe, jonka on luonut ja jota hallinnoi MIDI Manufacturers Association. XMF:n ideana on sisällyttää yksi tai useampi olemassa oleva tiedostoformaatti kokoelmaan, jolla voidaan kuvata esimerkiksi musiikkiteoksen tai interaktiivisen verkkosivun ääniraita. Näitä sisällytettyjä formaatteja voivat olla esimerkiksi standardit MIDI-tiedostot, DLS-instrumenttitiedostot, WAV- tai muut digitaaliset äänitiedostot.